Salaista postia ja kurssikuulumisia

Salaista postia on taas saapunut, ihanaista sellaista;

Huhtikuun pakettita

Ja paketissahan oli  3 kerää Dropsin Cotton Light-lankaa, Muumien hedelmämix, Pandan PähkinäMuru suklaapatukka, teetä, kynttilöitä ja auringonkukan sekä herneen siemeniä. Lanka on minulle uusi tuttavuus, värisävy on tosi mieleinen! Herneet on lasten mieleen, popsivat niitä urakalla joten nyt voidaan laittaa niitä tuohon omalle pihalle kasvamaan. Auringonkukat pääsevät samoin kukkapenkkiin, niitä saadaan sitten loppukesästä ihailla. Kiitos Snylleni aivan ihana paketti!

Reissu maakuntiin sujui ihan kivasti, tosin jaksaminen sangen omapäisen jälkikasvun ja yhä kasvavan vatsan kanssa olikin välillä kortilla. Hermo ei aina oikein kestä, sen paremmin äidillä kuin jälkeläisilläkään ;) ei siis ole omenat kauas puusta pudonneet. Desibelit on ajoittain katossa, ei siis kuuluta myöskään niihin maan hiljaisiin.

Eilen illalla olin Vantaan aikuisopiston virkkauskurssilla, tarkoitus olisi siis virkata tässä kevään/kesän aikana tilkkuja ja saada torkkupeitto aikaan. Kurssi alkoi jo viime viikolla, mutta ensimmäinen kerta meni reissun takia sivu suun. Eilen sitten opiskelin mm. kuusikulmion virkkaamista ja afrikkalainen kukkakin voisi olla ihan mielenkiintoinen.... Puuvillalangasta virkattuja isoäidinnneliöitä löytyy muutama kymmenen keskeneräisien töiden seasta, mutta lanka on niin ohutta ja virkkaaminen siksi niin aikaavievää, että ajattelin aloittaa torkkupeiton tekemisen isommalla koukulla ja paksummalla langalla. Kurssilla oli puhetta myös sik-sak - virkkauksesta ja niinpä sitten kotiin tultuani yön pimeinä tunteina kaivelin netin syövereistä ohjetta ja päädyin aloittamaan yhdenlaista peittoa tuolla tekniikalla kaksinkertaisesta Florica-langasta 5 koukulla. Voi siis olla, että paloja ei virkata vaan tuollainen aaltoileva peitto syntyy. Täältä löysin kuvalliset ohjeet peiton tekoon, kielenä tosin englanti. Jahka saan muutaman eri värisen kerroksen tehtyä, laitan kuvaa tekeleestä tännekin.

Vielä olisi 5 yötä valvottavana ennen mammaloman alkua, kokeillaan nyt vieläkö tämä mamma jaksaa, vatsan ympärysmitta on jo kunnioitettavat 120 cm ! Omien sukkien ja kenkien pukeminen on jo sangen hankalaa, kumartelu ei kyllä enää onnistu ja liikkumisenkin kanssa on vähän niin ja näin... Ja onhan tässä vielä reilu kuukausi h-hetkeen onneksi minulla on vielä kokoarvioultra parin viikon päästä, niin nähdään missä mitoissa masuasukki on, Rasmuksen syntymäpaino oli kunnioitettavat 4 315 g ja siinä oli ihan tarpeeksi punnertamista tästä meikäläisen kropasta. Rasmus tosin syntyi vasta rv 42+0 joten toiveissa on, että tällä kertaa vauva syntyisi jo aikaisemmin, mutta saa sitten nähdä.